torstai 18. heinäkuuta 2013

Head out on the highway.

Kyllä miehellä pitää unelmia olla! Yksi niistä on ollut moottoripyörän omistaminen.
Tuota unelmaa ja poltetta ei yhtään lievittänyt eilinen päivä.
Vaimon pikkuveli poikkesi käymään vuokraamallaan pyörällä.
Vaikka minulla onkin ajokortti suoritettuna silloin, kun dinosaurukset vaelsivat kanssamme ja näin ollen omaan oikeuden ajaa vaikka minkälaista maailmanlopun vehjettä, niin eipä minulla ole ollut koskaan edes mopoa.
Toki olen joskus kokeillut kavereiden kevareita ja mopedeita, että tietää mistä on paitsi jäänyt.
Vähäisestä ajokokemuksesta huolimatta lankomies antoi kokeilla 600cc.n Hondaa, mahtoi siinä kihelmöidä molemmilla huikea omavastuuosuus joka vakuutuslappuloihin on rintattu.
Jäähallin parkkipaikalle ajelimme perätoukuria. Siellä vaihdoin ylleni asianmukaisen sotisovan ja kuuntelin tarkkaavaisena ohjeita pyörän hallinnasta.
Yllättävän helppoa tuo touhu olikin, suurimman aivojumin aiheutti mäkilähtöharjoittelu.
Koska tuo liikkeellelähtö mäestä ei ollut kovin varmaa, en uskaltautunut liikenteen sekaan tuonne kivikylän liilennevaloviidakkoon, vaan ajelin urheiluautolla taas kaupungin lävitse ja vaihdoimme kuskia taas täällä meidän puoleisella susirajalla.
Siittä pääsin sitten ajelemaan tulille mutkaista pikitietä. Boooorn tu bii vaaa-aaild!!!
MP- kuumeeseen auttaa otsan hierominen tyhjällä rahapussilla. Kivaa tuo oli kuitenkin!

Tänään kävin läpsyttelemässä kevyen kutosen.
Ilman aikaa, ilman sykettä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti