sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Kuollut kala?

Nyt aletaan oleen sellaisella vedenjakajalla, että vielä vois kerran panostaa juoksuharjoitteluun.
Kovin kapea ja hiljalleen kulkee se uoma. Toinen haarauma on sitten leveämpi ja se virta vie
sitten jo kovalla vauhdilla. Jälkimmäistä virtaa ei enää vasten käydäkkään.
Jos näitä vertauksia jatketaan niin lisätään vielä yksi sellainen. Vertaus kuolleista kaloista.
Vain kuolleet kalat menevät virran mukana.

Totutun sekavaa löpinää, juu tiedetään. Tahdonpa vaan todeta, että vuosi on lopuillaan ja jälleen
kerran on harjoittelu ollut peräti flekmaattista.
Koska olen aina pyrkinyt rehellisyyteen, täytyy minun nyt todeta että jos tähän alan lisäileen syitä
miksi en ole harjoitellut, niin ne hyvin todennäköisesti olisivat tekosyitä.
Mä vaan oon ollut niin laiska paska. - and taht's it!

Noin niinkun periaatteessa ei siis mitään fyysistä rajoitetta ole, ellei sellaiseksi lasketa neljää kertynyttä
kiloa. Tämä ponnettomuus on täysin henkistä. Kipinää juoksuun ei vaan oikein tahdo enää olla.
Joskus, hyvin harvoin tulee haikailtua kisatunnelmien perään, mutta mitään paloa ei siis ole.

Toisaalta se syy miksi lenkkeilyn aikanaan aloitin on edelleen se seikka, mikä puoltaa juoksentelun
jatkamista. Käyn edelleeen vuorotyössä ja siellä jaksaminen vaan on paljon helpompaa hyväkuntoisena.
Ensi keväänä täällä kotinurkilla juostais veteraanien SM mara, mutta sekään ei oikein innoittajana jaksa
toimia, enkä siihen ehtisi edes riittävästi harjoitella.

Kuten huomaatte, kovin on epävarmalla pohjalla tämä jatkaminen, mutta kyllä minä sen päätöksen
taidan olla kuitenkin tehnyt. Vielä kerran pojjaat, mennäänpäs tuon suon yli että heilahtaa!
Eihän tässä kuitenkaan kaloja olla, kuolleita ainakaan, joten rimpuillaan sitä virtaa vastaan nyt vielä
tovi. Josko se vatsapuolikin pysyis niitä pohjan kiviä raapimassa.

Voihan se olla, että kuntoon päästessä homma alkaa taas maistumaan, sitä odotellessa....

4 kommenttia:

  1. Oikein!Kannattaa panostaa. Hyvinhän sulla tuo Pirkanhölkkäkin sujui. Mullakin nyt takana pari laiskaa juoksuvuotta, mutta nyt täytynee panostaa tähän vuoteen vähän enemmän.
    t. karppa1

    VastaaPoista
  2. Kovinpa kuulostaa tutulta. Paitsi, että itse keräilin 2011 loppupuoliskon aikana, huilailun lisäksi, 20 kg ylimääräistä painolastia ja sen pois saamisessa on oma hommansa. Toisaalta läskikuuri vaatii tuekseen liikuntaa ja hölkkäkunto paranee siinä sivussa.

    Mutta iän vaikutuksen on kyllä huomannut. Ei sitä lähdetä lisäämään kilometrejä ihan tosta vaan, muutamassa viikossa, kuten ennen. Marraskuussa suunnittelin, että alan panostaa juoksuun, kyllä se paino siitä putoo. Mutta hitaat 5 km lenkit olivat raskaita ja pitkiksen rakentamisesta ei tullut mitään. Joulukuu meni taas enempivähempi tuskaillessa.

    Nyt olen muuttanut ajatusmaailmaani siten, että hillitty painonhallinta on nyt mun päälaji ja juoksulla ei ole niin väliä. Semmosia 5 km lenkkejä tulee kerättyä harvakseltaan juoksu-kävely systeemillä. Kerran viikossa tulee kymppi ja päälle spinnausta. Eli semmosta liikuntaa kun kroppa kestää ja jaksaa. Taka-ajatuksena on kuitenkin se, että josko tästä vielä joskus pääsisi semmoselle omalle hyvälle tasolle juoksukunnon suhteen.

    Tällä hetkellä fiilis on sellainen, että ihan kuin hieman olisi meno jo keventynyt noilla 7... 8 min/km vauhtisilla vitosen kävelyhölkkälenkeillä, ei ole ohan puhki vielä puolivälissä. Aina se pikkasen jeesaa, kun on aistivinaan pientä kehitystä. Näissä läskeissä on se hyvä puoli, että kehitystä on helpompi havaita.

    Kyllä me täältä vielä noustaan!

    -Landor

    VastaaPoista
  3. Totta tuo iän vaikutus! Maltillisuus prokressiossa on nyt todella tärkeää.
    Vähän kun innostuu, niin heti on kipeenä tai paikat puoli viikkoa jumissa.
    Noileita kilsoja Karpalle ja Landorille!

    VastaaPoista
  4. Vlk mtb 19.5 Korkeakankaalla tavoitteeksi?

    VastaaPoista