Vääjäämättä lähestyy perinteikäs Pirkan hölkkä. Tällä kertaa ei ruska ehdi meitä täydellä loistollaan riemastuttamaan, vain siellä täällä läikehtii keltaista puiden lehvistössä.
No eipä haittaa, hieman kostealta vaikutti ainakin reitin alkupää, tuolla pohjoispuolen puruilla, kun kävin
siellä tiistaina hieman raahustamassa.
Ei todellakaan kovin lennokas ollut askel, nivusissakin tuntui kummaa kirrausta ja sitten ihan vaan juoksuun
liittyen...
No eipä haittaa sekään, maaliin kuitenkin tullaan ilman kummempia mukkuloita.
Tänään alkoi hiilaritankkaus, maltomömmöö ja geeliä uppoaa hammaslääkäriliiton suosituksista viisveisaava
määrä. Nestettäkin pitäis saada menemään reippaan laisesti, jotta hh.t imeytyis kunnolla.
Täytynee käydä lainaamassa tuolta viereiseltä vanhainkodilta kroonikkovaippoja, ihan varmuuden vuoksi
jos vaikka ratkeamaisillaan olevan rakon kontrolli ei yöllä aivan täydellisesti toimisikaan.
Hakalan Pepe, wannabe ruotsalaisten tikkataulun pohja, on luvannut föön- tuulien saattelemana lämmintä
keliä, ainkin torstaille. Saas nähdä millainen ilmanala vallitsee sitten sunnuntaina, kun aamulla yhdeksältä startataan.
Tähän asti olen aina juossut pitkillä housuilla ja paidalla tuon reitin, kun alustakin on ollut useasti jo kuurassa.
Tänä vuonna saattaa käydä niin, että minäkin uskaltaudun kokeilemaan juoksua lyhkäsillä. Ehkä paidan vois
ottaa pitkähihaisen ja sitten vaan kääräsis ne hihat ylös, jos tarvis tulee.
Tässäpä vähän näitä alustunnelmia. Mieleeni kirpoaa Hassisen koneen reipashenkinen renkutus:
Reippaina käymme rekkain alle! Tämän kappaleen äärellä- Hiljentykääämmmme.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti