maanantai 7. maaliskuuta 2011

Pirkan hiihto 2011

Tämän vuotiseen Pirkkaan valmistautuminen oli nyt paljon paremmalla pohjalla kuin viime vuonna, jolloin hiihdin reppuhiihdon varsin vähäisellä harjoittelulla. Tuolloin taisi harjoittelukilometrejä tulla noin 200.
Juomahuoltoni, mikä siis reppuhiihdossa on paljolti omalla kontolla, epäonnistuis tyystin juomareppuni letkun jäädyttyä jo alkumatkasta. Myös pitoteipit lähti suksista heti kättelyssä ja jouduin pysähtelemään suksien voiteluun tämän tästä.
Vertailu siis näiden nautintojen kesken on hieman vaikeaa. Aikaa tuolloin meni 8:50.55 keskisykkeen ollessa 156.

Tällä kertaa hiihtoharjoittelua kertyi puolet enemmän, lisäksi juoksua jonkin verran.
Harjottelu on ollut varsin nylkkymäistä tasavauhtista puurtamista. Oman mittapuuni mukaan hieman pidempiä lenkkejä sain tälle talvelle myös enemmän kuin viime vuodelle.

Suksien voitelun tein Startin sivujen ohjeen mukaisesti. Yllättävän kova homma yhden suksiparin duunaamisessa.(Kolme paria siis oli tehtävä.) No täytyyhän se suksi saada toimimaan hieman pidempään, päivän mittaan muuttuvan kelin mukaan.
Ihan kohtuu hyvin tuo tälli toimi. Pito oli mallia seinä. Luisto olisi voinut olla parempi. Vaikka laskuihin lykin itseni aivan edellisen kannoille, niin siinä imussa ei vaan pysynyt. Loppu matkasta se jo alkoi hieman jurppimaan...
No eipä loppumatkasta vielä enempiä. Perillä Niinisalossa olimme järjestäjän linja-auto kyydillä hieman kuuden jäljestä. Pakkanen kiristyi hieman aamun siinä valjetessa noin -7ºn. kieppeille. Kun kaikki oli valmista nakkasimme reput rekan lavalle maalialueelle toimitettavaksi ja lähdimme kävelemään kohti lähtöaluetta.
Alku oli todella tasaista ja jäistä latu-uraa, jota oli helppo lykkiä menemään. Nopeasti matka siinä taittuikin, puoliväliin tultiin yllättävän nopeasti ja helposti. Lentokentältä eteen päin oli ilma lämminyt jo jonkin verran, joten latu tuntui olevan aavistuksen pehmeämpi. Ladulla olevat roskat tökki pohjissa, mutta eivät sentään kiinni tarttuneet, harmitti ne kuitenkin.
Lentokentältä startanneen puolimatkalaiset aiheutti vauhdin pientä notkahdusta, kun heittiä joutui ohittelemaan
siinä ladun keskellä tasatyönnellen. Kyröskoskella jätin lihaskeiton syömättä paljolti tämän takia, pääsi suuremmasta osasta ohitse tuolla huollolla, loput kulkivatkin jo sen verran reipasta vauhtia etteivät vauhtia hidastaneet.
Kyröskosken jälkeen alkoi reitin nousuvoittoisin osuus. Etenkin Rokkakosken nousua kuulee monen kauhistelevan, mutta ei se nyt niin kamala ole, vaikka hieman voimille käykin. On se sentään suurimmalta osin hiihdettävää nousua. 85m. kolmen kilometrin matkalla, lukeepi järjestäjän esitteessä.
Pentinmaalta etiäp päin alkoi matkanteko jo tuntumaan, pyrin hiihtämään mahdollisimman paljon jalalla, jotta sain säästettyä naruja lopun nousuihin. Käytännössä vuoropotkuista tasatyöntöä etenin, muiden lykkiessä tasuria menemään. Tätä hieman ihmettelin, tuohan tuo jalkojen käyttö selvästi lisää vauhtia, ainakin omaan hiihtoon.
Aika hyvin sain pidettyä vauhdin tasaisena väsymyksestä huolimatta. Julkujärven huollon skippasin kokonaan, koska matkaa ei siittä yhdeksää kilometriä enempää maaliin ollut. Kyllä ne muutamat viimeiset kilsat vaan pitkiltä tuntuivat! Kuitenkin Teivon ravirata tuli vastaan sen verran yllättäen, ettei loppukiriä oikein ehtinyt ottamaan, mitä nyt siinä loppusuoralla yritin tyylitellä vauhdikkaammin hurraavan yleisön mieliksi =)

Kelloni pysäytin aikaan 6:40.08. Olin aikas yllättynyt tuosta ajasta ja hetken epäilin jotenkin kämmänneeni ajanoton kanssa. Ajan oton kanssa kämmäili myös järjestäjä, jonka tietokoneet kaatuivat, eikä virallisia aikoja ollut heti saatavilla. Nyt ne sieltä sivustoilta kyllä jo löytyvät. NAPS
Keskisykkeeksi tuli 155 mikä on oikeastaan sama kuin edellis kertaisessa reppuhiihdossa. (156) Keskimääräiseksi km vauhdiksi tuli 4.26/km.

Suihkussa käynnin jälkeen vaihdoin kuivat vaatteet ylle ja jäin odottelemaan vaimon ja pojan maaliin tuloa.
Vaimo hiihteli kokomatkan ja poika puolikkaan. Samaan aikaan hyökin sieltä saapuivat verraten hyvä voimaisina. Eikä se poikakaan mahdottomana pitänyt ensi vuoden osallistumista !!!

Vielä joitakin irtohuomioita:
  • Harjoitusmäärät ovat edelleen aika olemattomat, n. 600 kilsaa ennen Pirkkaa vois olla optimi.
  • Harjoitus lenkit olleet tasavauhtisia, monipuolisemmalla harjoittelulla sais kaiketi vauhtia lisää.
  • Yläkropan voimaharjoittelua kannattais syksyllä tehostaa, se kun on kesän aikana päässyt liian helpolla.
  • Kesällä kannattais tehdä myös tasatyöntöharjoituksia. Tt.n osuus on kuitenkin matkan teossa huomattava.
Hyvä reissu, tästä saa taas Kosolti motivaatiota kevään harjoitteluun, mikä taitaakin olla runsaan pyöräilyn maustamaa !

5 kommenttia:

  1. Hieno suoritus - itse en ole Pirkan hiihtoon uskaltautunt, pyöräilyn 132/134 km lenkin olenkin ajanut kymmenkunta kertaa. Ilmeisesti kesäisin pyöräillään samoilla reiteillä.

    Oma liikuntaharrastukseni alkoi pakon edessä selän alkaessa prakata alle kolmekymppisenä. Koko tarina blogissani http://viestitin.blogspot.com/2011/02/sohvaperunasta-selkavaivojen.html

    VastaaPoista
  2. Onnittelut hienosta tulosparannuksesta ja kiitos raportista :)

    Santta

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommenteista! Pyöräilen jonkin verran tässä kotinurkilla Sääksmäellä, sekä tuolla pohjoispuolella kivikylää.(XC) Sekä sitten maantietä Iittalan ja Toijalan suunnalla.
    Selkävaivat on osin itsellenikin tuttuja, mutta pysyneet vielä osa-aikaisina. Ilmaantuneet yleensä kun ei ole pitkään aikaan venytellyt tai sitten kun on joutunut pitämään pidempään taukoa liikunnasta.
    Kiva kuulla Santtastakin!

    VastaaPoista
  4. Olen minä taas blogianikin päivitellyt, jos kiinnostaa.

    Jussi hankki selkävaivoihinsa Foam Rollerin (suomeksi pilatesrulla) ja on viikon rullairun jälkeen vaivat vähän helpottaneet.

    Santta

    VastaaPoista
  5. Lueskelin vasta nyt tämän Pirkan hiihto raportin.

    Hieno suoritus! Erityisesti juniorilta, taitaa tulla äitiinsä... :)

    RTTH

    VastaaPoista