sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Pirkan hölkkä 2010


Tämän vuotinen Pirkan hölkkä päätti ensimmäisen Pirkan kierroksen johon olen osallistuntut.Samalla tämä oli yhdeksäs hölkkä, joten ensi vuonna jos pääsen mukaan, juhlitaan sitten täyttä
kymppiä!
Hieman arvelutti etukäteen tämä minun valmistautumisen onnistuminen. 17. syyskuuta tein viimeisen
kovemman reenin kolmen tonnin vetojen muodossa. Noista vedoista toipuminen kesti yllättävän
kauan, joten viimeinen pitkis typistyi melkoisesti, samaten lyhyetkin vedot tuntuivat tahmeilta ihan
viimeiselle viikolle asti.
Perheessä kun on ollut vielä kuumeilua, niin olotila on ollut aika skitso.

Yhdeksältä sitten päästiin matkaan. Lähettäjä oli yleisurheilukilpailuista tottunut viheltämään sen valmistautumis vislauksen ennen ampumista. Osa ampaisikin matkaan heti vihellyksestä, eikä siis laukaisusta. No eipä tuo nyt mitään meinaa.
Alku lähti osaltani suht rauhallisesti, sykkeet oli melkein viisi pykälää alemmat kuin edellisillä kerroilla.
Rentoa ja helppoa juoksua sitten tuli paineltua lähes sinne autiotalon pihaan asti, mistä tullaan sitten niille kestopäällysteosuuksille.
Siellä pelästyin sitä että oltiin jo niin pitkällä, olihan niitä kilometrikylttejä reitin varrella, mutta nähtävästi en niitä sitten juuri vilkuillut.
Nyt oli siis iskettevä kierroksia koneeseen, jotta sai sanoa edes juosseensa.Vauhti huiteli nyt 4.30 kieppeillä.
Aika hyvin sain tuon vauhdin pidettyä 30.n kilsaan asti.
Tästä kohden alkoi sitten jaloissa painamaan ja muutama kilsa tais mennä 4.50 vauhtia.
Vikalle kilsalle sain taas koottua itseni ja maaliin pääsin taas vähän rivakammin.
Aikaa meni tällä kertaa 2:40:25 keskisykkeellä 167 mikä siis on kolme pykälää vähemmän kuin ennätys juoksussani jonka loppuajasta jäin nyt noin 4min.

Täytyy sanoa että olen tyytyväinen juoksuun. Lähinnä siksi, että sain kokea kaipaamaani kilpailutunnelmaa ja euforista oloa maalissa. Harmi että piti kiireellä suunnata takaisin kotiin niin pian (iltavuoro) olisi ollut kiva etsiä vielä tuttuja ja turista tovi.
Toinen syy on se. että tiedän nyt olevani suht hyvässä kunnossa, lisäksi tiedän, että vuoden sisään kahdesti puukotettu polvi kestää ainakin tämän kaltaista rytkytystä !
Mahdollisuudet parempaan aikaan olisivat myös olleet olemassa. Siellä puolen matkan kieppeillä olevalla polkuosuudella tuli mentyä huomattavan hiljaa reilusti päälle vitosen kilsoja...
No ehkä juuri niiden ansiosta loppu tuli niin hyvin, mene ja tiedä.

Miinus puolelle merkataan tuo terveempi polvi, se alkoi juiliin melkoisesti niissä lopun alamäissä.
Lisäksi sain riemukseni varpaisiin ja jalkapohjaan pari muikeaa verirakkoa.
No toivottavasti näistä toivutaan viikon levolla.

Sitten ei muuta kuin lunmia odottelemaan jotta pääsis treenaan Pirkan hiihtoa varten !!!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti