maanantai 15. helmikuuta 2010

Rutajärvi here we come.

Viime sunnuntaina hiihdettiin legendaarinen Haku-Veikon laturetki. vaihtoehtoina on 20, 45 tai 60 km.
Myöt ei nuhiemme vuoksi päässeet osallistumaan, mutta otimme tänään vähän vahinkoa takaisin ja kävimme heittämässä tuon lyhyimmän, Rutajärven lenkin.
Aika hissukseen menimme, toipilaat.
Alkuun ihmettelimme ladun pehmeyttä, vaikka edellisenä päivänä oli useampi sivakoitsia siittä suhautellut.
Olisi luullut ladun siten olevan varsin kova. No selvisi se syy sitten siellä sähkölinjalla.
Moottorikelkat paineli edellä, ensimmäinen vissiin tiivistämässä pohjaa ja jälkimmäinen sitten kelkan kanssa ajamassa uria. Aika onnettoman matala oli kelkassa höylän profiili, tossa meidän pellollakin on paremmat urat.
Siinä ne sitten körötteli menemään meitin kanssa suunnilleen samaa vauhtia.
Paikoitellen siellä tieosuuksilla oli noussut soraa pintaan, jolloin oli pakko koukkia siinä sivummassa. Suuresti harmitti se.
Kun päästiin sitten rutikselle alkoi latukin paranemaan ja meno maistui taas ihan toiselle viissiin.
Samaan aikaan sitten noksu muistutteli lähestyvästä lääkärin ajasta, jonka sitten unohdin myöhemmin lahjakkaasti....!
Sitä puhelinta vilkaistessa todettiin että meidän eskarilainenkin pääsee kohta kotio, joten oli kiristettävä tahtia.
Vaimo kehotti 19 kilsan jälkeen ottamaan loppukirin ja lähtemään jo autoa käynnisteleen, jotta sitten sutjakasti pääsisimme kotia.
Näin tein, siinä sauvat huusi armoa taittuen uhkaavasti luokalle ja sukset suihki siihen malliin jottei koskaan aiemmin... (ei taida pitää paikkaansa, Mikkolaisen Juhan vanhat sukset :))

Eskarilaiset ehdittiin hakemaan hyvissä ajoin ja nyt on laskiaispullaa maha väärällään, kyllä ny kelpaa !
Tähän loppuun hienoja kuvia, käppyröitä ja linkkejä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti