lauantai 9. tammikuuta 2010

Hirven hiihtoa, hirvenhiihtoa vai hirveetä hiihtoa.

Tuossa matkan päässä asustelee hemmo. Hemmolla on moottorikelkka ja nimi. Masa ajelee tuohon meidän takapelolle hyvää hyvyyttään ladut. Kelpaa siinä sitten lykkiä.
Päätinpä minäkin lähteä katsastamaan onko latu auki, vai onko pohjoinen puhaltanut urat umpeen.
Koska oli vielä valoisaa, ajattelin odotella hetken jotta pääsisin nauttimaan sinisestä hetkestä.
Kyllä kannatti, pakkas usvaa alkoi jo muodostumaan pellon ylle kun survaisin sauvat hankeen.
Kerrassaan hieno keli ja komeat maisemat. Pakkasta taisi olla parikymmentä astetta, mutta tuulta ei juuri nimeksikään.
Ihan hissukseen lähdin sivakoimaan, nauttimaan tummuvasta tienoosta.

Kolmisen kilometriä hiihdettyäni alkoi jo olemaan sev verran pimeää, että ajovalot oli kytkettävä päälle.
Se vasta hauskaa olikin, yksinäinen valoläikkä mutkitteli pitkin ojanpieliä ja teiden reunustoja, missään ei näkynyt eikä kuulunut mitään. Usva vain pudottautui yhä alemmas verhoten horisontin huomaansa.

Eläviä eikä kyllä kuolleitakaan matkan aikana näkynyt, jälkiä kyllä. Yhdet jäljet poikkesivat muista, lähes puolentoistametrin välein etenevät painaumat kulkivat ladun yli suoraan kohti metsää. Olisko ollut joku kookkaampi sarvipää joka siittä on pyyhältänyt?
Minä, hirvenhiihtäjien verta suonissani katselin kunnioittavasti niitä jälkiä. Tässä hangessa ja ilmeisellä vauhdilla, vastaavanlainen harppominen veisi hengen.

Kummasti tuo pimeässä eteneminen vaikeuttaa tasapainoa, kun ei niitä kiintopisteitä niin helposti ole saatuvilla.
Vauhti, tai ainakin puuskutus alkoi pikkuhiljaa lisääntymään. Samaa tahtia kun hiihtäjä alkoi väsymään alkoi myös onneksi koti lähestymään, enhän mä nyt kaukana edes käynyt, mutta lähestyviä asumusten valoja tervehdin kiitollisena.

Ihan mukava lenkki ensimmäiseksi kerraksi. Jospa päivännäöllä sitten seuraavan kerran.
Niitä jälkiä kyllä ihmettelen vieläkin, toivon että olisinpa enemmän sukua hirvelle!  =)

Lopuksi tein vielä kuntopiiriä ja hyvät venyttelyt. Saunan jälkeen onkin nyt sitten aika raukea olo, pitäiskö vielä hieman meditoida ja suorittaa ruumiistairtaantumisharjoituksia...

4 kommenttia:

  1. Sun eka hiihtilenkki tälle talvelle oli sientäs aikas paljon pidempi kuin minun vastaava.

    VastaaPoista
  2. Tommoset Masat ovat joka kyläkunnalle aarteita. Tahtoo nämä kaupungin miehet olla laiskoja, mutta "Masat" jaksaa!

    RTTH

    VastaaPoista
  3. Jo vain, Masat rulettaa ! Täytyypä jotenkin muistaa Masaa keväällä...
    Jonniin verran olen nyt tosta hiihtelystä innostunut, olis myös yhdet hyväkuntoiset pertsan kilpasukset tossa tarjolla (käytetyt) kokeilin niitä eilen ja hyvin toimi.. Pitäis vielä vaan vähän tingata.

    VastaaPoista
  4. Tai sitten osta ne karhun uudet, niin ei tartte pahemmin voiteluista perustaa ;)

    VastaaPoista