perjantai 3. heinäkuuta 2009

Ja päässäni soi hiljaa blues.

Jep. Tässä kahlataan kyllä nyt niin syvissä vesissä, etten kyllä muista koska viimeksi.
Olen ajoittain huomannut ajattelevani juttuja joissa pähkäilen asioita tyyliin: "Silloin kun olin juoksija" jne.
Sev verran kauan on tullut harrastettua juoksua, että se on juurtunut varsin syvälle minäkuvaani.
Nyt kun juoksu ei ole osana päivittäisiä rutiineja niin tuntuu kuin ei olisi oma itsensä alkuunkaan.
Nyt sitä yllättää itsensä muistelemasta, kuinka hienoa on juosta aamuvarhain, kun muut vielä nukkuvat. Kuinka hienoa on juosta pitkiä lenkkejä kun kaikki on kohdallaan ja juoksu on helppoa.
Kuinka hienoa on raastaa mäkiä ja tuntea kuinka voimat hiipuvat kehosta, mutta olet kuitenkin jaksanut enemmän kuin aiemmin.
Entäs ne fiilikset kotona lenkin jälkeen.
Kilpailut ja se yhteenkuuluvuuden tunne,...

No nyt minä istun tässä kotosalla, selkä kipeänä ja polvi turvoksissa sekä käsi ja toinen polvi asvaltti-ihottumalla, kyllä fiilis on hieno ! Not!!!

Tiedän, että vielä tästä noustaan, mutta jo etukäteen ottaa päähän kun tietää kuinka vaikeaa se alku tulee taas olemaan. Kunto on ehtinyt jo rapistumaan lökäpöksy hiphoppari gluesniffer- tasolle ja painoa alkaa kertymään...
Tietysti jotain aina vois tehdä, mutta sev verran pahasti on luovuttamismentaliteetti nyt päällänsä, ettei liiemmilti innosta mikään.

Perheen kanssa on kyllä nyt sitten tullut touhuttuta vaikka mitä. Viikon vietin lasten kanssa Keuruulla lomailemassa. Uitiin, pelattiin minigolffia ja tennistä, ynnä ohjattua toimintaa.
Tänäpä käytiin sitten Korkeasaaressa ja extemporee poikettiin vielä Porvoossa.
Porvoo on muuten mielestäni Suomen hienoin kaupunki, eihän se nyt mikään Valkeakoski ole mutta kuitenkin.

Viikonlopun yli pitäis vielä kärvistellä, niin sitten vois varata sitä aikaa lekurille, selviää sitten kuinka tämä homma tästä oikein etenee...

Jäitä poltellessa, Moron

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti