maanantai 9. helmikuuta 2009

Ikävöimästä itseni yllätin...

Kadonnutta vauhtia kaipailin ja sitä peruskuntoa ainakin sitä jonka kanssa tappelin...

Tänään aamusella heräsin 04.10 Puin rivakasti, etsiskelin kotiavaimia, söin hieman, etsin taas kotiavaimia, tein tyhjennysharjoituksen ja etsin uudelleen niitä hiivatin avaimia.
Ei löytynyt.
Hieman myöhässä pääsin matkaan, mutta en kuitenkaan pitänyt kummempaa kiirettä, töihinhän sitä oltiin menossa!

Nyt oli nastat kengänpohjassa todella tarpeen, eilinen vesisade kun oli jäädyttänyt pyörätiet paikoin todella liukkaiksi.
Hiljaisessa aamussa noi nastat pitää yllättävän kovaa ääntä pureutuessaan jäähän.
Sitä narsketta kuunnellessa se matka taittui, yleensä noilla aamuvuoron työmatkoilla ei tule ketään vastaan, mutta nyt tuli yksi juoksija ja vieläpä tuttu sellainen !
Niin, siinä narsketta kuunnellessa mietin myös, että täytyypä kotona selailla vanhoja päiväkirjoja vielä, hieman hakea perspektiiviä tähän touhuun.
Näin myös tein. Noita vihkoja onkin jo ihan mukava nippu.
Siinä selaillessa totesin, että onhan näitä vastaavan laisia jaksoja ollut ennenkin, silloin olen painanut vaan menemään, ehkä liiankin kovalla temmolla ja agressiivisellä määrien lisäämisellä.
Nuo sykkeet ja vauhdit on siittä sitten kyllä asettuneet uomiinsa.
Taidanpa ottaa mallia menneistä, hieman maltillisemmin tosin, niin vois välttyä harjoitus- katkoilta, joita on ollut aikalailla sairastelun muodossa.

Näitä nykyisiä kirjoituksia lueskellessa olen huomannut, että turhan usein on tullut itkettyä sykkeistä, alkaa itseäkin jo tympimään.
Vois tässä vaikka luvata että nyt se loppuu, tai ainakin vähenee - vähän ?

Tuota työmatkajuoksua pitäis kyllä lisätä, sitten keväämmällä ainakin kun jaksaa paremmin pompotella edes takas.
On se ainakin hyvä konsti lisätä määriä.
Huomen aamulla kello (puhelin) pirahtaa taas neljän jälkeen, joskus tulee lyötyä kello kiinni ja mentyä sitten pyörällä, saas nähdä kuinka huomenna äijän käy.

3 kommenttia:

  1. Ajattele positiivisesti, pystyt sentäs juoksemaan ;)

    Ei sitä kannata itseään liikaa "rankaista", ottaa vaikka aluksi tavoitteeksi juosta töihin (ja ehkä myös takasin ?)esim. pari-kolme kertaa viikossa ja sitten yrittää vähitellen nostaa tuota määrä.

    VastaaPoista
  2. No niinhän sitä pystyy, aurinkokin paistelee yhä enemmän joten mikäs tässä on ollessa ja välillä juostessa.
    Mikäs sinulla on tilanne ? Oletko terveiden kirjoissa ?

    VastaaPoista
  3. Kyllä sitä terveiden kirjassa ollaan, mutta mistään hököttelystä on turha haaveilla ennenkuin on saanut tietyn määrän painoa pudotettuksi (määrä jääköön mulle arvoitukseksi).

    VastaaPoista