perjantai 12. syyskuuta 2008

Otsikko tähän sitten.

Zah, tänään sitten kävin kokeilemassa sitä vauhtikestävyyttä, jonka hiipumista osasin tuossa jo epäilläkkin.
Pari kilsaa verryyttelyä tehtyäni "ampaisin" maratonvauhtiseen meininkiin, vauhdin sain kyllä pidettyä koko matkan suht vakiona, no pain ! Mutta nuo sykkeet sitten olivat hitusen rajummat kuin viimevuonna keskimäärin.
Aikaa kymppiin meni siis 48:30 tekee sen 4.50/km. Sykkeet lähti 154.stä päätyen sitten 170 kieppeille.
Hapensaanti tuntui alkumatkasta olevan hieman hankalaa, liekö pienellä nuhan poikasella jotain osuutta ?
Jalat tuntui suht hyvin toimivan, ainakin sen 7 kilsaa, sitten joutui jo vähän pakottamaan että sai vauhdin pysymään samana.
Juoksukelihän oli mitä mainioin, ei tästä enää paljoa parane !
No se siittä, huomenna joku tosi lyhyt, palauttelua- you know...

Eilen käytiin siellä maastojuoksuissa, matkat ei kovin pitkiä olleet, mutta maasto oli uutta, etenkin noilla vanhemmilla lapsilla jotka joutui juoksemaan hieman pidemmän lenkin viimevuotiseen verrattuna.
Reitillä piti olla opastajat, ettei kukaan pääse eksymään, olihan siellä. Kuitenkin meijjän likka pääsi jossain juoksemaan harhaan ja paineli sitten samantein koko hiihtokeskuksen laskettelurinteen päälle !
Jostain löysi tiensä takaisin ja tuli maaliin kaukana muiden perässä.
Tottakai siinä tuli hätäännyttyä kun likkaa ei kuulu, ei näy.
Lähdin sitten sinne mäen taakse huhuilemaan, mutta helpottava puhelin soitto tuli sitten suht nopeesti, napero on löytynyt.
Varmaan likkaa harmitti, olisi varmaan sijoittunut ihan mukavasti.
Harmittihan se minuakin likan puolesta ja siksi että oli mahdollista juosta harhaan tuolla reitillä.
Pojjaat juoksi ihan mukavasti oman suorituksensa, mitään aikavertailua ei pääse tekemään koska reitti oli, kuten jo mainitsin eri kuin viime vuonna.

Sunnuntaina sitten on ne nuorisokisat, viimeinen mahdollisuus tänä vuonna hyökätä ennätysten kimppuun.
Saas nähdä kuinka käy...

2 kommenttia:

  1. Harhaanjuoksu kesken juoksukilpailun on oikein lupaavaa, se kertoo että on taito nauttia matkanteosta ja unohtaa vähemmän tärkeät asiat kuten reittimerkinnät. Pasi veti viime syksynä Kreikassa mutkan suoraksi, Kankaansyrjän Janne kertoi joskus päätyneensä Hämeenlinnan Maratonilla umpikujaan moottoritien reunaan, Jesper Olsen kertoi eksyneensä Tanskassa maratoneilla useampaankin kertaan ja niin edelleen. Taitaa olla toisen polven ultrajuoksija kasvamassa roadrunnerin perheeseen!

    VastaaPoista
  2. Niin, kyllähän sitä tekevälle aina sattuu...
    Tänään ei likkaa enää harmittanut, eikä isääkään !

    VastaaPoista